30 Tage - 30 päivää

Hallo!

Es ist ja schon ein bisschen länger her als ich letztes Mal geschrieben habe. Ich habe einfach immer entweder keine Zeit oder keine Lust drauf gehabt, aber jetzt bin ich wieder zurück! Wie der Titel auch sagt, ich habe wirklich nur noch 30 Tage bis nach Hause zu fahren. Das ist mega wenig! :O Einerseits bin ich sehr froh nach Hause zu fahren und meine Familie und Freunden wieder zu sehen, aber anderseits ist es natürlich auch sehr traurig Deutschland, Bremen und alle Leute hier verlassen. Ich werde euch so vermissen! <3 Aber einen Monat lang haben wir noch Zeit alles mögliches zusammen zu machen!

So, jetzt ein bisschen zurück in der Zeit, zu Ende März.

Wie ich letztes Mal erzählt habe, sind wir mit meiner Gastfamilie nach Köln gefahren und Phantasialand besucht. Es war echt schön! Am nächsten Tag haben wir uns mit der Cousine von meinem Opa (auch Patentante von meiner Mama) getroffen und ich bin bei ihr noch drei Tage geblieben. Sie hat mir Köln gezeigt und ich muss ja sagen, dass es eine richtig schöne Stadt ist. Und der Dom ist riesig! :O

Heippa vaan pitkästä aikaa!

Halusin tällä kertaa kokeilla kirjoittaa ensin saksaksi ja vasta sitten suomeksi, eli sen takia on suomenkielinen teksti nyt vasta saksankielisen jälkeen. On tosiaan hetki vierähtänyt edellisestä postauksesta. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että minulla ei ole ollut joko aikaa tai halua kirjoittaa. Nyt halusin kuitenkin vähän päivitellä kuluneita tapahtumia ja totuushan on se, että tänään minulla on enää tasan 30 päivää aikaa ennen kotiin menoa. Se on ihan jäätävän vähän ja on vaikea ymmärtää, että kohta ne kymmenen ja puoli kuukautta on ohitse. Silloin alussa se tuntui niin pitkältä! :O Onhan se ihan älyttömän mukavaa päästä taas kotiin perheen ja ystävien luokse, mutta kyllä se haikeaksi vetää, kun tietää, että samalla pitää jättää se elämä, jonka on  tänne kymmenen kuukauden aikana itselleen rakentanut. Mutta kuukausi vielä aikaa, siinähän ehtii halutessaan vaikka mitä!

Mutta nyt siis ajassa vähän taaksepäin, maaliskuun loppuun.

Kuten edellisellä kerralla kerroin, ajoimme isäntäperheeni kanssa pääsiäislomalla Kölniin ja kävimme Phantasialand-huvipuistossa. Se oli tosi kiva paikka ja sisäinen lapseni pääsi taas valloilleen (tai on se kyllä muutenkin kokoajan :D) Seuraavana päivänä tapasimme ukkini serkun (joka on myös äitini kummitäti) kanssa ja jäin hänen luokseen kolmeksi päiväksi muiden ajaessa takaisin kotiin. Kiersimme yhdessä Kölniä, mm. eläintarha, tuomiokirkko ja muita nähtävyyksiä keskustassa ja täytyy sanoa, että Köln on kyllä todella kaunis kaupunki ja tuomiokirkko valtavan suuri! :D

Ich habe einen echten Drache getroffen! Zum Glück war er sehr freundlich und hat mich nicht gefressen.

Tapasin ihan oikean lohikäärmeen! Onneksi se oli ystävällinen eikä pistellyt minua poskeensa.

in Kölner Zoo

Kölnin eläintarhassa

Nächste Woche hatten wir wieder Schule, aber am Donnerstagmittag bin ich wieder losgefahren und zwar nach Lampertheim zu Marie! Sie hat letztes Jahr ein Auslandsjahr in Finnland gemacht und hat auch mit mir die gleiche Schule besucht. Lampertheim liegt zwischen Frankfurt und Mannheim (ca. 500 Km von Bremen entfernt) und ich bin mit dem Bus gefahren, also hat es auch einige Stunden gedauert. Der Bus war auch noch ungefähr eine Stunde zu spät, aber endlich war ich da. Am Freitag hatte sie Geburtstag und wir haben eigentlich den ganzen Tag gefeiert, am Nachmittag mit der Familie und am Abend (+Übernachtung) mit ein paar Freunden. Am nächsten Abend waren wir in einer Hypnoseshow und ich bin auch hypnotisiert geworden! Es war nicht so wie ich es vorgestellt habe, aber trotzdem spannend. Am Montag und Dienstag bin ich mit ihr in die Schule mitgegangen und es war schön auch eine andere Schule zu sehen. Am Dienstag bin ich dann wieder nach Bremen gefahren, diesmal aber mit dem Zug. :D War echt schön in Lampertheim! Danke Marie dass ich kommen durfte! <3

Seuraavalla viikolla alkoi taas koulu, mutta torstaipäivällä karkasin uudelleen reissuun, nimittäin Marien luokse Lampertheimiin! Marie oli viime vuonna Suomessa vaihtarina ja samassa koulussa minun kanssa. Oli tosi hauska tavata nyt täällä Saksassa. Lampertheim sijaitsee Frankfurtin ja Mannheimin välissä, noin 500 kilometrin päässä Bremenistä, eli bussilla kun ajoin, sain siinä muutaman tunnin tien päällä viettää. Lopussa oli bussi kaiken lisäksi vielä tunnin myöhässä, mutta perille päästiin. Perjantaina oli Marien synttärit ja koko päivä menikin sitten juhlien, iltapäivällä perheen ja sukulaisten kesken ja illalla tuli muutama kaveri yöksi. Seuraavana iltana kävimme hypnoosishowssa ja minutkin hypnotisoitiin! Se ei tosin ollut ollenkaan sellaista millaiseksi olin hypnoosin kuvitellut, mutta jännittävää kuitenkin. Maanantaina ja tiistaina olin mukana koulussa ja oli mukavaa päästä näkemään toinenkin koulu oman koulun lisäksi perspektiiviä saadakseen. Tiistaina matkustin takaisin Bremeniin, mutta tällä kertaa junalla.:D Oli tosi mukavaa päästä näkemään Marieta pitkästä aikaa. Kiitos, että sain tulla kylään! <3

Ich hab drei Maries gefunden! :O

Löysin kolme Marieta! :O

An einem Samstag waren wir mit Myriam und Elisa in der Stadt und haben Ballkleider gesucht. Einige schöne haben wir auch gefunden, aber ich möchte eigentlich ein Tüllkleid und sowas gibt es fast gar nicht in Deutschland. :(

Yhtenä lauantaina olimme kahden kaverini, Myriamin ja Elisan, kanssa kaupungilla etsimässä mekkoja, minä vanhojentansseihin ja he abitanssiaisiin. Muutamia kivoja mekkoja kyllä löytyi, mutta haluaisin oikeastaan tyllimekon ja sellaisia ei kuulemma Saksasta saa tällä hetkellä lähes mistään. :(

Vappuna oli taas vähän orpo olo kun se ei ole Saksassa ollenkaan sellainen juhla kuin Suomessa. Kyllä sitä sinällään vietetään, mutta hyvin pienesti jos ollenkaan ja mitään perinneherkkuja kuten simaa ja munkkeja ei ole. Siispä päätin tuoda palan suomalaista vappua tänne ja kokeilin tehdä itse simaa. Yllättäen se jopa onnistui suhteellisen hyvin. Vapunaattona olin muutaman kaverin kanssa Weser-joen rannalla, mutta ei sielläkään oikein mitään ollut. Simasta sain kuitenkin hyvää palautetta, eli kokeiluni onnistui. (Y)

Sima - ein Finnisches traditionelles Getränk zum Finnischen Vappu ( Maifeiertag), ein Fest des Frühlings, der Studenten und der Arbeiter. Ich hab das erstes Mal in meinem Leben selbst gemacht und es hat sogar geklappt!

Vor ein paar Wochen hatte Jacqueline, eine Austauschülerin aus den USA und sehr gute Freundin von mir, Geburtstag. Wir haben mit einer Gruppe ihr eine Überraschungsparty gemacht und das war voll der Hammer! Die Überraschung hat gut geklappt und wir hatten so viel Spaß! Ich habe nachher ein Video von der Überraschung und den Fotos die wir gemacht haben gemacht. Wenn man Lust hat das zu gucken, ist es möglich hier

Pari viikkoa sitten oli Jacquelinen, USA:laisen vaihtarin ja hyvän ystäväni, syntymäpäivät. Järjestimme pienellä porukalla hänelle yllätysjuhlat ja kaikki meni juuri nappiin. Tein yllätyksestä ja ottamistamme kuvista myöhemmin videon ja sen voi halutessaan katsoa täältä

Ich habe ihr eine Torte gebackt und einen Panda gestrickt.

Leivoin hänelle täytekakun ja neuloin panda-pehmolelun.

Am letzten Freitag waren wir mit dem Physikkurs in Hannover in einer Messe. Da habe ich zum Beispiel R2-D2 getroffen! :D

Viime perjantaina olimme fysiikan kurssin kanssa Hannoverissa tiedemessuilla. Tapasin siellä R2-D2:sen! :D

R2-D2 <3

Eine süße Maskotte

Suloinen maskotti

Heute ist es also noch genau 30 Tage bis ich nach Finnland fliege. In der Zeit versuche ich noch möglichst viel alles zu machen und schöne Erinnerungen zu sammeln. Übernächste Woche werden wir ein Theaterstück (+Musik und Tanz) das wir in der Schule gemacht haben aufführen. Ich bin in der Musikgruppe und  spiele Cello (Überraschung! :D) Bis jetzt habe ich immer noch nicht so eine richtige Vorstellung was das Stück werden soll, aber das liegt ja bestimmt daran, dass wir erstes Mal erst nächste Woche alle zusammen proben. :D

Mal sehen ob ich noch irgendwas während des Monats hier schreiben werde oder erst dann in Finnland. Auf jeden Fall wünsche ich an  euch allen viel Spaß während der letzten Schul- und Arbeitswochen und hoffen wir, dass das Wetter schön und sonnig bleibt! :)

Tänään on siis minulla vielä tasan 30 päivää siihen, että lennän takaisin Suomeen. Tänä loppuaikana yritän vielä tehdä mahdollisimman paljon kaikkea ja kerätä mukavia muistoja. Kahden viikon päästä meillä on koulun teatteriesitys (mukana myös musiikki- ja tanssiryhmät) ja minä olen yllätys yllätys selloa soittamassa. Vieläkään minulla ei ole varsinaista käsitystä minkälainen koko jutusta tulee, mutta ehkä se selviää ensiviikon yhteisharjoitusten myötä. :D

Saa nähdä kirjoitanko tänne vielä jotain tämän kuukauden aikana vai kuuletteko minusta seuraavan kerran vasta Suomen rajojen sisäpuolelta. Joka tapauksessa toivotan kaikille kesäloman aloittajille hyvää ja aurinkoista lomaa! Minulla on koulua vielä 22.6. asti ja sen jälkeen ehdin reilun viikon täällä vielä lomailla.

Spargel!

Parsaa! (sitä syödään täällä paljon)

-Ada

Hamburg ja saksalainen ala-aste

Heipsulivei ja hyvää pääsiäisen aikaa!

Hallo und frohe Ostern!

Minulla alkoi loma perjantaina ja nämä muutama päivää olen viettänyt paljolti vain sängyssä. On ollut ihanaa saada tankattua univarastoja, mutta sängyssä pysymisen syynä on myös pieni flunssanpoikanen joka minuun on yrittänyt iskeä. En ole tullut vielä kunnolla kipeäksi (kop kop), mutta vähän sellainen puolikuntoinen olo on koko ajan päällä. Päätin, että mieluummin lepäilen tässä pari päivää, ettei ainakaan menisi pahemmaksi tämä lenssu.

Helmikuun lopussa kävin tosiaan päivävierailulla Hampurissa tapaamassa taiwanilaista vaihtarikaveriani Stanleyä, kun minulla oli koulusta kaksi päivää vapaata. Hänellä oli kuitenkin normaalisti koulua, joten matkustin sinne vasta iltapäivän puolella. Kävimme heti ensimmäiseksi luistelemassa (siellä menikin pari tuntia) ja sen jälkeen suuntasimme pienelle laiva-ajelulle. Sää oli koko päivän kauniin aurinkoinen, mutta varsinkin laivalla oli todella tuulista ja jouduimme hetken kuluttua siirtymään ulkokannelta sisälle kylmyyden iskiessä. Laivailemisen jälkeen totesimme, että kello on jo sen verran, että ehdimme enää käydä syömässä ja sitten minun pitää lähteä jo takaisin. Visiittini ei ollut siis kovin pitkä, mutta hauskaa oli siitä huolimatta.

Es ist Ferien jetzt seit Freitag und diese ein paar Tage bin ich fast nur im Bett gewesen. Es ist schön, dass man einfach nichts tun muss und viel schlafen kann, aber ich habe leider auch ein bisschen Schnupfen, der mich im Bett haltet. Ich bin noch nicht wirklich krank, aber trotzdem bleibe ich lieber ein wenig ruhiger und versuche wieder gesund zu werden.

Wie ich letztes Mal sagte, war ich am Ende Februar kurz in Hamburg weil ich keine Schule in zwei Tagen hatte. Da habe ich mit Stanley, einem Austauschschüler aus Taiwan, getroffen. Wir sind erstens eisgelaufen und danach haben wir eine kleine Schifffahrt gemacht. Das Wetter war den ganzen Tag schön, obwohl besonders auf dem Schiff es ziemlich windig war. Nach der Schifffahrt hatten wir  Zeit kurz etwas zu essen und dann musste ich schon nach Hause fahren. Mein Besuch war also nicht sehr lang, aber wir hatten trotzdem viel Spaß.

 

Luisteluselfie // Oli ainakin kentällä paljon tilaa.
Eislaufenselfie // Da war viel Platz auf dem Eisfeld.

 
Keskiviikosta eteenpäin oli taas normaalisti koulua. Orkesterissa alkoi loppukiri viikonlopun konserttia varten, ja meillä oli harjoituksia torstaista sunnuntaihin 2-5 tuntia päivässä ja sunnuntaina vielä konsertti. Vaikka lauantaina kauniin päivän viettäminen sisätiloissa vähän ärsytti, niin sain tuon viikonlopun harjoituksista ja konsertista jotenkin uutta intoa orkesteriin. Olen jo monta vuotta pitänyt orkesteria vähän tylsähkönä ”pakollisena pahana” kun musiikkiopiston puolesta se tosiaan on ollut pakollista. Täällä olen kuitenkin pikkuhiljaa alkanut ymmärtää, että sehän on oikeasti todella hieno harrastus ja taidemuoto. Olen oppinut kuuntelemaan harjoituksissakin ihan uusin korvin ja oikeasti nauttimaan, vaikka kaikki äänet noin 70 instrumentista eivät ihan kohdalleen osuisikaan. Sunnuntaina konsertti meni hyvin ja nyt olemme alkaneet työstää jo uutta materiaalia seuraaviin konsertteihin. Harjoiteltavaa sieltä kyllä vielä löytyy, mutta veikkaan, että tulee aika upeat konsertit sitten loppukeväästä. ;)

Am Mittwoch hatte ich auch wieder Schule. Im Orchester hatten wir von Donnerstag bis Sonntag viele Proben, weil am Sonntag ein Konzert war. Es war nicht so schön den ganzen Samstag in der Orchesterprobe zu sitzen, weil es draußen so schönes Wetter war, aber da habe ich wieder verstanden wie cool ist es eigentlich in einem Orchester zu spielen. Schon seit vielen Jahren habe ich Orchester ziemlich langweilig gefunden, weil man in meiner Musikschule in Finnland im Orchester spielen muss. Hier habe ich aber endlich verstanden wie schönes Hobby es wirklich ist. Ich habe gelernt auch die Proben zu genießen, obwohl wir immer nicht so perfekt spielen können. Das Konzert am Sonntag war sehr gut und hat auch sehr viel Spaß gemacht. Jetzt üben wir schon neue Stücke die wir später im Konzert spielen. Wenn du in Bremen oder in der Nähe von Bremen wohnst, sollst du schon in den Kalender „19.6.16, Konzert von Jugendsinfonieorchester Bremen-Mitte, die Glocke“ schreiben. Ich kann sagen, dass es ziemlich cool wird. ;)

Väkijoukon keskellä konsertin väliajalla
Im Gedränge auf der Halbzeit des Konzertes

Viimeiset kaksi viikkoa olen päässyt viettämään ala-asteella tet-harjoittelussa. Pääsin ensimmäiselle luokalle ja jo ensimmäisen päivän jälkeen olin ihan puhki luokan levottomuuden ja desibelien suurien lukemien vuoksi. Päivien myötä siihen onneksi vähän totuin tai ainakin opin asennoitumaan oikein, mutta täytyy silti myöntää, että oli melkoisen uuvuttavaa. Varmasti myös vaikutti, että tein jotain, mitä en normaalisti tee ja jouduin skarppaamaan enemmän. Pääsin siis ihan oikeasti toimimaan vähän kuin ”kakkos opena” ja kiertelin auttamassa lapsia milloin missäkin tehtävissä. Huvittavaa oli, että kuten Saksassa on aikuisia tapana kutsua, olin minäkin ”rouva Grundström”. Olisin omasta puolestani ihan hyvin voinut olla vain Ada, mutta luokan opettaja kutsui minua niin, enkä sitten viitsinyt alkaa enää korjata. Koulussa on myös muutamia muita eroja Suomen kouluun verrattuna. Muun muassa se, että kouluun mennään jo kuusivuotiaana. Sain olla ykkösluokalla etualapaikalla tarkkailemassa asiaa, ja ryhmästä erottui useampiakin lapsia, jotka olisivat vielä mieluummin tarvinneet yhden vuoden lisää päiväkotia/kotia ennen koulun aloitusta. Toinen huomioni oli, että koulupäivät ovat jo ensimmäisellä luokalla viisi tuntia, eli tunnin enemmän kuin ainakin minulla vielä 1. ja 2. luokalla oli. Kyseisessä koulussa ei kuitenkaan oppitunteja ollut viittä kappaletta, vaan ainoastaan kolme. Yksi oppitunti on siis 90 minuuttia. En itse näe siinä mitään järkeä, että kuusivuotiaita pidetään luokassa puolitoista tuntia kerrallaan ilman taukoa ja oletetaan, että he pystyvät koko sen ajan keskittymään ja oppimaan. Mitä nyt tuolla näin, ei se oikein tunnu toimivan. Mutta minkäs minä sille mahdan. :D

Kuten moni varmasti tietää, on Suomi hyvin harvinainen maa tarjotessaan koululaisilleen ilmaisen koululounaan. Saksassa lounaan syöminen koulussa on monesti mahdollista, mutta se maksaa muutaman euron ja on yleensä vasta yhden aikaan iltapäivällä. Aamulla oppilaat syövät omia eväitään välituntien yhteydessä. Tämäkin on mielestäni täysin toimiva ratkaisu. Se vain tarkoittaa sitä, että lapset syövät useita kertoja päivässä. (àhampaille huono) Eri opettajia oli ainakin tällä kyseisellä luokalla jopa neljä kappaletta. Luokanopettajalla oli suurin osa tunneista, mutta esimerkiksi saksan ja kuvaamataidon opettajat olivat muita. Tämän voi nähdä sekä hyvänä että huonona. Lapset ja opettajat saavat molemmat vähän vaihtelua päivään ja ehkä joku tykkää jostakin opettajasta enemmän ja toisesta vähemmän, mutta toisaalta ilmenee myös ongelmia opettajien neuvoessa lapsia ristiin. Ensimmäinen sanoo, että voitte jatkaa eväiden syömistä vielä seuraavan tunnin alussa, mutta seuraavan tunnin opettaja nostaakin metakan, kun oppilaat eivät ole ennen välituntia siivonneet eväitään reppuun, kuten hän joskus aikaisemmin on neuvonut. Opettajana tällaisia tilanteita tuskin tulee huomanneeksi kun on jo seuraavan luokan kanssa, mutta minä pysyin saman luokan kanssa koko ajan ja sain havaita kyseisiä ilmiöitä.

Noniin, ei tästä ollut tarkoitus tulla mitään mielipidekirjoitusta. XD

Tosiaan vaikka nuo kaksi viikkoa saivat minut aika uupuneeksi, sain myös kokea ja oppia paljon uutta. Luokan opettaja oli minulle todella ystävällinen ja selitti aina välillä miksi hän tekee tiettyjä asioita ja mitä on hyvä huomioida missä tilanteessa. Nyt tuntuu, että ei luokanopettajakaan mikään mahdottoman kuuloinen ammattivaihtoehto ole. Melua tosin pitäisi oppia sietämään, tai vaihtoehtoisesti keksiä jokin taikatemppu, jolla saa lapset hiljaisiksi... Oli myös ihanaa huomata kuinka moni katseli suurin silmin vaikuttuneena kun vein yhtenä päivänä sellon mukanani ja esittelin sitä vähän. Halukkaat pääsivät myös kokeilemaan näppäilyä, ja tunnin päätteeksi todella moni viittasi, että haluaisi opetella soittamaan jotakin soitinta. aaws <3

Die letzte zwei Wochen war ich in einer Grundschule wegen des Praktikums. Ich war in der ersten Klasse und schon nach dem ersten Tag war ich total müde, weil die Kinder so laut und unruhig waren. Nach ein paar Tagen war es nicht mehr so schlimm, weil ich es schon erwarten konnte. Wahrscheinlich war ich müde auch deswegen, dass ich da etwas ganz anders gemacht habe als normalerweise. Für mich war es sehr komisch, dass alle Kinder und Lehrern mich als „Frau Grundström“ genannt haben. In Finnland sagt man nicht in der Schule „Frau“ oder „Herr“ und in Deutschland auch nicht mit Freunden. Niemand hat also mich früher so genannt und ich bin auch noch kein Erwachsener. Ich konnte sehr gut einfach Ada sein, aber die Klassenlehrerin hat mich so genannt und ich mochte sie nicht mehr korrigieren. :D Zwischen Deutsche und Finnische Schule es gibt auch einige andere Unterschiede die ich bemerkt habe. In Deutschland fängt die Schule ein Jahr früher an als in Finnland. In Deutschland sind die Kinder normalerweise sechs Jahre alt wenn sie die Schule anfangen, aber in Finnland sieben. Die Schultage sind auch eine Stunde länger (mindestens in dieser Schule) und da gibt es nur zwei Pausen. Jede Unterrichtstunde ist also 90 Minuten. Ich finde es ist zu lange Zeit für ein sechsjähriges Kind ohne Pause konzentriert zu arbeiten und lernen. Als ich da war, habe ich auch bemerkt, dass viele Kinder das gar nicht können. Aber ich kann ja nichts machen.

Obwohl die zwei Wochen ziemlich anstrengend waren, habe ich auch viele neue Sachen erfahren und gelernt. Die Klassenlehrerin war sehr nett und hat oft erklärt warum sie das und das macht und was sollte man in bestimmten Situationen beachten. Jetzt würde ich sagen, dass Klassenlehrerin auch keine schlechte Berufoption ist. Man sollte nur irgendeinen Zaubertrick erfinden, dass die Kinder leise bleiben würden... Es war auch sehr süß als ich ein Tag mein Cello mitgebracht habe und die Kinder so aufgeregt und erstaunt waren. Einige haben auch ein bisschen zupfen probiert und sehr viele Kinder haben nach der Stunde gesagt, dass sie irgendein Instrument spielen möchten. aaws ^.^
 

Sain samoihin aikoihin myös ensimmäisen varsinaisen saksankielisen kirjan luettua.
Hauskaahan tuossa kirjassa on, että se on alun perin suomalainen! :D
Ich habe auch erstes richtiges Buch (Kinderbücher hab ich schon) auf Deutsch gelesen.
Lustig ist, dass dieses Buch ursprünglich Finnisch ist! :D

Täällä on nyt ensimmäinen pääsiäislomaviikko käynnissä ja tulossa on vielä toinen. Tälle viikolle ei minulla ole mitään suurempia suunnitelmia. Muutaman kaverin kanssa nähdään toivottavasti, mutta ensin yritän saada tämän flunssan irti minusta. Ensiviikolla matkustamme host-perheeni kanssa Kölniin ja käymme ainakin Phantasialand-nimisessä huvipuistossa. Sen jälkeen jään vielä pariksi päiväksi sinne kun muut lähtevät takaisin kotiin, ja vierailen sukulaistädin luona. Pääsen siis puhumaan suomea pariksi päiväksi! Wooo! ^o^

Nächste Woche fahren wir mit meiner Gastfamilie nach Köln und besuchen mindestens Phantasialand. Danach bleibe ich da noch ein paar Tage mehr und besuche eine Verwandte die in Deutschland seit vielen Jahren wohnt. Sie kommt aber aus Finnland also ich darf ein paar Tage Finnisch sprechen! Wooo! ^o^

Nyt on muuten enää kolmasosa vaihdosta jäljellä! Nopeasti se aika kulkee. :o

Jetzt gibt es nur ein drittel von meinem Austauschjahr mehr! Die Zeit fliegt so schnell. :o


-Ada

Palasin joulutauolta

Heippahei taas pitkästä aikaa!

On ollut kaikenmoisia kiireitä tässä viimeaikoina, että ei ole tullut tänne kirjoiteltua. Paljon on tapahtunut, mutta yritän silti parhaani mukaan saada pidettyä tämän postauksen siedettävän pituisena.

Hallo wieder!

Ich hab viel zu tun gehabt und deswegen seit lange nicht geschrieben. Es ist so viel alles passiert, aber ich versuche nicht zu langer Text schreiben. Ich schreibe jetzt auch nicht alles auf Deutsch was ich auf Finnisch geschrieben habe, aber die Hauptsachen.

Yksi ”pikkujuttu”, joka viimekerralla jäi kertomatta, on, että vaihdoin isäntäperhettä marraskuun lopussa. Silloiselle host-perheelleni kävi liian raskaaksi isovanhempien sairauksien takia pitää minua luonaan, joten he päätyivät että minun on parempi vaihtaa perhettä. Aloin saman tien kysellä luokkalaisiltani ja orkesterilaisiltani josko heillä tai heidän tuttavillaan olisi mahdollisuutta ottaa minua luokseen. Koordinaattorini neuvosta tein näin, sillä jos organisaatio olisi etsinyt uuden perheen, he olisivat etsineet koko maasta ja olisin saattanut joutua muuttamaan ihan eri puolelle Saksaa. Jo viikon päästä kyselyistäni sanoi luokkalaiseni tyttö minulle, että heidän olisi mahdollista ottaa minut. Siitäpä aloimme saman tien asioita järjestelemään ja parin viikon päästä muutin nykyiseen perheeseeni. Kovin kauas en siis onneksi joutunut. Kouluun on suunnilleen yhtä pitkä matka kuin ennenkin ja plussana host-siskoni on jo täyttänyt 18 ja ajamme autolla kouluun. Luksusta! Minulla on myös toinen isosisko ja on outoa olla nyt itse pikkusisko kun olen kotona tottunut olemaan lapsikaartin vanhin. Vanhempi sisko tosin opiskelee toisessa kaupungissa ja asuu viikot siellä. Tähän mennessä täällä on ollut todella mukavaa ja kaikki on sujunut hyvin. Raitsikkapysäkkikin on ihanasti todella lähellä. :D

Eine ”kleine” Sache die ich letztes Mal vergessen habe, ist dass ich seit Ende November eine neue Gastfamilie habe. Ich hatte Glück dass ich in Bremen bleiben dürfte und noch mehr Glück dass meine Gastschwester in meiner Klasse ist. Zur Schule habe ich immer noch ungefähr fünf Kilometer wie auch früher.  Geil ist aber, dass die Schwester schon Auto fahren darf, also wir fahren mit dem Auto zur Schule! ^_^ Ich habe auch eine zweite Gastschwester, die aber nicht mehr zu Hause wohnt. Bis jetzt ist alles gut gelaufen und ich bin sehr glücklich hier. :)

Palataanpas sitten takaisin sinne minne viimeksi jäätiin eli joulukuuhun. Kuten jo viimekerralla kerroin, joulufiilis minulla oli ollut jo pitkän aikaa. Kuitenkin lähemmäs joulua mennessä se alkoi vähän hiipua. Viimeinen koulupäivä oli 22.12. ja se tuntui jotenkin kovin tyhjältä. Meillä ei ollut minkäänlaista joulujuhlaa eikä mitään muutakaan erikoista sinä päivänä. Tai no koulu kyllä loppui kaksi tuntia normaalia aikaisemmin ja viimeisellä tunnilla pidettiin mininyyttärit oman luokan kanssa. Siltäkin tunnilta opettaja halusi kuitenkin antaa läksyjä. Varmasti ihan vaan sen takia, ettei päästä liikaa kahdessa viikossa laiskistumaan…

Dann zurück zum Dezember. Wie ich letztes Mal gesagt habe, hatte ich Weihnachtsgefühl schon seit November. Am letzten Schultag war es aber schon fast weg. Der Tag war fast normaler Schultag und es gab kein Weihnachtskonzert oder keine Weihnachtskirche wie es fast immer in Finnland gibt. Alle sind nur nach Hause gefahren und es gab nichts besonderes. Wir haben sogar Hausaufgabe bekommen.

 

Perinteiden vuoksi pidin piparinkoristelutalkoot :D
Ich hab ein paar Lebkuchen dekoriert :D

 

Aatonaattona alkoi jo sitten oikeasti huolestuttaa, että eikö täällä tehdä mitään joulua varten. Joulukoristeita ei ollut melkein ollenkaan. Kuusi oli kyllä käyty hakemassa viikonloppuna, mutta se seisoi edelleenkin pihalla. Aattoaamu oli ihan tavallinen aamu ja silloin olin jo ihan hädissäni, että miksei mitään tapahdu. Meillä kun on ollut tapana, että sukulaiset tulevat meille aattona jo ennen joulurauhanjulistusta ja sen katsomisesta ikään kuin alkaa joulu. Iltapäivällä sain lopulta huokaista helpotuksesta kun kuusi tuotiin sisälle ja sain koristella sen. Illalla tulivat host-äitini vanhemmat kylään ja söimme ja vietimme illan yhdessä. Jouluateria oli todella omituinen. Siihen kuului raakaa kalaa ja lihaa, haita (siis se kala!!), katkarapuja ja leipää. Vähän erilaista verrattuna suomalaisiin laatikoihin ja kinkkuun, joita jäin kieltämättä hiukan kaipaamaan. Ruoan jälkeen jaoimme lahjat. Annoin perheelleni Muumimukit ja suloisen seinäkalenterin ja sain One Piece –haalarin, toivomani mustetäytekynän jollaista monet käyttävät täällä koulussa, lipun Aladdin-musikaaliin ja joitakin pikkujuttuja kuten suklaata. Illalla pelasimme vielä yhtä peliä ja loppujenlopuksi olin tyytyväinen viettämäämme aikaan. Ensimmäisenä joulupäivänä kävimme toisten isovanhempien kanssa ravintolassa syömässä ja sain heiltäkin pienen joululahjapaketin. Illalla kävi vielä host-siskoni kummitäti piipahtamassa ja skypetin kotiin. <3 Monille vaihtareille tulee jouluna helposti koti-ikävä, ja kyllä minullekin meinasi aatonaattona ja aattoaamuna vähän tulla. Se onneksi hiipui päivän mittaan pois ja ihan omaksikin yllätyksekseni pysyi myös poissa. Olin jo ennen Saksaan lähtöäni ihan varma, että joulu tulee olemaan kamalaa koti-ikäväaikaa, mutta kai tämä meni ihan onnellisesti näin päin.

Am Heiligtag habe ich schon wirklich Sorge gemacht, weil der Weihnachtsbaum noch draußen stand und mein Weihnachtsgefühl total weg war. Bei mir zu Hause kommen nämlich meine Großeltern und Onkel mit seiner Familie schon ungefähr um 11 Uhr am Heiligtag und dann „fängt das Weihnachten an“. Zum Glück haben wir das Weihnachtsbaum endlich am Nachmittag hinein gebracht und ich durfte es schmücken. Am Abend sind die Eltern von meiner Gastmama gekommen und wir haben zusammen gegessen. Das Essen war ziemlich anders als in Finnland am Weihnachten. Es gab zum Beispiel rohes Fleisch und roher Fisch, Hai, Garnelen und Brot. Ich habe Finnisches Weihnachtsessen ein bisschen vermisst, weil ich es so viel mag, aber das bekomme ich wieder nächstes Jahr! Nach dem Essen haben wir Geschenke gegeben. Ich habe für meine Familie Moomin-Becher und Familienplaner gegeben und ich habe One Piece –Overall, Füller, Karte für das Aladdin-Musical und einige kleine Sachen wie Schokolade bekommen. Am Weihnachtstag sind wir mit den anderen Großeltern ins Restaurant gegangen und am Abend habe ich mit meiner Familie geskypt. Obwohl viele Austauschschüler am Weihnachten Heimweh haben, hatte ich es nicht so viel. Im Sommer war ich noch sicher dass ich schreckliches Heimweh am Weihnachten bekomme, aber vielleicht ist das nur besser so. :D



Meidän joulukuusi <3 Unser Weihnachtsbaum
Askartelin myös tähden latvaan kun sellaista ei ollut.

Onesie sisters

Välipäivät vietimme yhtä päivää lukuun ottamatta vain rauhassa kotona. Se yksi päivä siellä välissä olikin sitten melko elämyksellinen. Se oli nimittäin saunapäivä. Luulisi, että suomalaiselle sauna on ihan perusjuttu ja niin luulin minäkin, mutta väärin luulin. Saksassa saunotaan nimittäin niin, että mennään kylpylän tapaiseen paikkaan joka altaiden sijaan onkin täynnä erilaisia saunoja. (kun kotona ei siis ole täällä saunoja niin kuin Suomessa) Saunaan ei kuitenkaan voi mennä milloin haluaa ja heittää löylyä niin paljon tai vähän kuin haluaa, vaan jokaiselle saunalle on tietyt ajat jolloin työntekijä tulee yleensä jonkinlaisen tuoksuveden kanssa ja heittää asiakkaiden puolesta löylyä. Miehille ja naisille ei myöskään ole erikseen saunoja vaan kaikki ovat keskenään, ja saunoissa on tekstiilikielto, eli uikkareiden käyttö on kielletty. :D Voitte varmasti kuvitella, että aluksi oli vähän outo ja epämukava olo, mutta jotenkin siihen lopulta tottui.

Uutta vuotta vietimme kotona tuttavaperheen kanssa. Kuten kuvasta näkyy, ruokaa oli paljon.
Uutena tuttavuutena Big Mac -salaatti etualalla.
Silvester haben wir bei uns zu Hause mit einer anderen Familie gefeiert. Essen hatten wir ziemlich viel.
Z.B. Big Mac -Salat

Tammikuun viides päivä oli minun oikea synttäripäivä. Ei tehty silloin vielä mitään erikoista, paitsi syötiin host-siskon leipomat muffinssit. Seuraavana lauantaina oli nimittäin minun ”kaverisynttärit”. Olimme pienellä kaveriporukalla meillä kotona ja söimme hyvin, juttelimme paljon ja tanssimme minun toivomuksestani tanssipeliä. Minulla ainakin oli hauskaa, toivottavasti myös muilla. :)

Birthday muffins!



Me and my cake

Seuraavan viikon torstaina oli lähtö koulun järjestämälle laskettelureissulle Italian Alpeille. Lähdimme iltapäivällä matkaan BUSSILLA ja ajoimme läpi koko yön, yhteensä 17 tuntia. Jo menomatka itsessään oli minulle uusi kokemus. En usko, että olen vielä koskaan aikaisemmin viettänyt koko yötä bussissa. Sain silti yllättävän hyvin nukuttua, sillä viereiseni penkki oli tyhjänä ja pystyin asettautumaan istuma-asentoa paljon mukavampaan asentoon. Perjantaiaamuna saavuimme perille ja olimme kaikki tietysti todella väsyneitä, kun ei bussi kuitenkaan ihan oman sängyn vertainen ole. Veimme matkalaukut hostellille ja lähdimme käymään hiihtokeskuksella varusteet vuokraamassa ja vähän rinteeseen tuntumaa ottamassa. Aamupäivät meillä oli aina opetusta kolmessa eritasoisessa ryhmässä ja iltapäivät saimme laskea vapaasti. Onnistuin saamaan kurkkuni kylmästä ilmasta niin kipeäksi, että jouduin lopulta yhden päivän pysymään poissa rinteestä. Höyryhengityksellä ja levolla sain itseni onneksi tarpeeksi terveeksi ja seuraavana päivänä pääsin taas laskemaan. Muutamaan kertaan nousimme ihan huipulle asti ja sieltä oli kyllä sellaiset maisemat että huhhuijjaa! Viikon päivien jälkeen nousimme taas bussin kyytiin ja ajoimme samat 17 tuntia takaisin Bremeniin.

Im Januar sind wir mit einer Gruppe von der Schule nach Italien zum Skifahren gefahren. Wir sind mit dem Bus die ganze Nach gefahren, insgesamt 17 Stunden! Schon die Busfahrt war eine neue Erfahrung für mich. Ich glaube dass ich noch nie die ganze Nacht im Bus gewesen bin. Am Freitagmorgen waren wir endlich da. Wir hatten Skiunterricht immer am Vormittags und am Nachmittags durften wir frei fahren. Ein Tag hat mein Hals so wehgetan dass ich nicht fahren konnte, aber zum Glück war ich am nächsten Tag schon gesund genug. Nach sieben Tagen sind wir wieder zurück nach Bremen gafahren.

Pro laskettelija Skifahrerin

Oli silleen ihan ookoot maisemat
Sieht ja so ziemlich ok aus :D

Tämän viikon torstaina ja perjantaina meinasi vähän puskea koti-ikävää kun näin kaikkia videoita penkkareista ja vanhojentansseista. Vaikka tiedän, että minullakin ne molemmat ovat vielä edessä, niin on se surullista ajatella, että en koe niitä samaan aikaan monien kavereideni kanssa. Wanhat oli erityisen paha kun siellä olisin nyt itsekin ollut. :’( Näin vain kuvia ja videoita kaikista ihanista mekoista ja tansseista ja toivoin, että olisin itsekin voinut olla siellä viettämässä prinsessapäivää kaikkien kavereiden kanssa. Pus teille kaikille! :* <3 Mä tuun sitten vuoden päästä perässä. ;)

Mulla on nyt myös maanantai ja tiistai vielä lomaa, kun opettajat ovat kiinni 11-luokkalaisten projektitöiden esitelmissä. Täällä siis pitää tehdä 11. luokalla iso projektityö jostakin oppiaineesta, että voi kirjoittaa ylioppilaaksi. Työn arvosanaan vaikuttaa myös esitelmä ja suullinen ”kuulustelu”, jotka molemmat tapahtuvat näiden kahden päivän aikana. Itse kun en vaihtarina mitään varsinaista projektityötä joutunut tekemään, saan lomailla molemmat päivät. Tiistaina olisi suunnitelmissa mennä tapaamaan yhtä vaihtarikaveria Hampuriin.

Ich habe jetzt am Montag und Dienstag keine Schule, weil es Projektarbeit Prüfungen in meiner Schule gibt. Als Austauschschülerin hab ich keine richtige Projektarbeit gemacht und deswegen habe ich auch keine Prüfung. Ich habe also kleine Ferien jetzt. Am Dienstag werde ich nach Hamburg fahren und einen Austauschüler da treffen. Ich glaube es wird Spaß machen. ^-^

 

No, kyllähän tästä melko pitkä tuli, mutta kiva jos jaksoit lukea loppuun asti.

Hyvää viikon alkua kaikille ja voimia opiskeluun, töihin tai mitä ikinä teettekin! Kyllä se kevät sieltä joskus tulee. (tai ei sillä, talvi on ehkä mun lempparivuodenaika tai ainakin tokalemppari, vaikka kylmä onkin :D)

Das ist ziemlich lang geworden, aber schön wenn Du bis hier gelesen hast. (Dieses Mal hat auch niemand meinen Text korrigiert, also da gibt's bestimmt einige Fehler drin)

Ich wünsche euch eine gute neue Woche und viel Spaß zur Schule, Arbeit oder was immer ihr macht!

-Ada

Joulufiilistelyä ja Berliini // Weihnachtsdinge und Berlin-Reise

Hallo!

 

Tällä kertaa ajattelin kokeilla, josko kykenisin kirjoittamaan myös saksaksi. Ainakin toimii hyvänä harjoituksena!

Ich dachte dass dieses Mal könnte ich auch auf Deutsch schreiben. Wenigstens ist das eine gute Übung  für mich!

 

Joulukuu on jo pitkällä ja tontut työn touhussa. Minulla on ollut joulufiilis jo suunnilleen marraskuun puolesta välistä asti ja ensimmäisenä adventtina leivoinkin sitten vihdoin pipareita. Tällä kertaa se oli vähän isompi urakka kuin yleensä kun on äiti ja siskot mukana. Vaikka pitkään se kesti, niin pipareista tuli herkullisia ja veimme naapureillekin muutaman. Kuulemma maistui myös host-äidin työkavereille. Saksassa tunnetaan myös piparin tapaiset mutta rakenteeltaan pehmeämmät "Lebkuchen"-keksit. Mausteet eivät myöskään ole aivan samat, mutta aivan tuntematon maku tuo ei siis täällä ole.

 

Dezember ist schon fast halbwegs vorbei und ich habe Weihnachtsgefühl schon seit Mitte November. Deswegen habe ich am ersten Advent Finnische Lebkuchen gebackt. In Finnland sind die sehr beliebte Weihnachtskekse.  Die sind nicht genau wie Lebkuchen in Deutschland, aber etwas ziemlich ähnliches. Dieses Mal hatte ich viel mehr zu tun als normalerweise wenn wir alle vier Mädchen (ich, meine Mama und Schwestern) zusammen backen. Trotzdem habe ich es gut geschafft und meine Gastmutter und -Schwestern haben mir natürlich geholfen. Die Lebkuchen sind lecker und haben auch den Nachbarn geschmeckt.

 

Siellä niitä paistuu
Meine Finnische Lebkuchen im Ofen

 

Joulufiilistäni olen ruokkinut myös joulukorttiaskartelulla. Meille on muodostunut jo perinteeksi tehdä joka vuosi yhdessä perheeni kanssa joulukortteja sukulaisille ja tuttaville lähetettäviksi. Tänä vuonna joudun selviämään yksin, mutta enköhän minä siihen kykene. Suomen kortit ovat jo toivottavasti perillä.

Toissaviikolla minulla oli myös ensimmäinen soolokonsertti ja viime torstaina koulun joulukonsertti, jossa soitin yksin, triossa ja orkesterissa. Hyvin meni molemmat. :)

Wegen meines Weihnachtsgefühls und auch unserer ”Tradition” habe ich auch Weihnachtskarten gebastelt. In meiner Familie basteln wir vor Weihnachten immer zusammen viele Weihnachtskarten für Verwandten und Bekannten. Jetzt muss ich alles alleine machen, aber ich schaffe es! Die Finnland-Karten sind hoffentlich schon angekommen.

In der vorletzten Woche hatte ich mein erstes Solokonzert und am letzten Donnerstag das Adventskonzert von meiner Schule. Da habe ich alleine (mit Klavierbegleitung), im Trio und im Orchester gespielt. Die beiden Konzerte waren sehr schön. :)

 

 

Viime perjantaina olin koulussa vain puoleen päivään asti, ja sen jälkeen karkasin bussilla kohti Berliiniä ja vaihto-oppilasleiriä. Lopulta melkein viiden tunnin päästä bussi kurvasi asemalle (vain puoli tuntia myöhässä!) ja hetken hämmennyksen jälkeen jopa löysin henkilön, joka minun piti etsiä. Kävimme pikaisesti hostellilla ja sen jälkeen jatkoimme matkaa joulumarkkinoille. Siellä tapasin vihdoin loputkin tuttuni Mannheimin leiriltä ja yhdessä kiertelimme pari tuntia ihania pieniä kojuja.

 

Lauantaiaamupäivällä kiersimme katsomassa monia tunnettuja paikkoja ja kävelimme niin paljon, että ainakin minun jalat olivat ihan muussina jo puoliltapäivin. Iltapäivällä oli vapaa aikaa ja kiertelin muutaman kaverin kanssa kauppoja. Sillä reissulla tapasimme myös joulupukin! Uskalsimme jopa käydä moikkaamassa. :D

 

Letzte Woche Freitag bin ich nur bis mittags in der Schule gewesen und danach mit dem Bus nach Berlin in ein Austauschschülercamp gefahren. Endlich nach fast fünf Stunden war der Bus (nur ca. halbe Stunde zu spät!) an der Busstation. Wir sind erst kurz ins Hostel und danach auf den Weihnachtsmarkt gegangen. Da habe ich endlich auch meine anderen Freunde aus dem Mannheim-Camp getroffen und wir sind zusammen ein paar Stunden auf dem Weihnachtsmarkt herum gelaufen. Das war so schön!

Am Samstagvormittag haben wir viele Sehenswürdigkeiten gesehen und sind so viel gelaufen, dass meine Füße mittags schon total kaputt gewesen sind. Am Nachmittag haben wir Freizeit gehabt und ich bin mit ein paar Freunden einkaufen gegangen. Wir haben sogar den Weihnachtsmann getroffen!



 

Berliner Dom
© Jane

Saksan Valtiopäivätalo
Reichstag

 

Tuomiokirkko uudelleen
Der Dom wieder
© Stanley (mit Jane's Kamera)

 

Rakastan näitä liikennevaloja!
Ich liebe diese Ampeln!

Brandenburgin portti
Brandenburger Tor



Holocaust-muistomerkki
Holocaust-Mahnmal



Tässä kulki joskus muuri. Nykyään voi jo seistä molemmilla puolilla samaan aikaan.
Hier stand früher die Mauer.



Berliinin muuri
Berliner Mauer



Jane <3





Vermisse euch!

 

Joulupukki!
Weihnachtsmann!

 

 

Tällä viikolla olen ollut pienen flunssanpoikasen kiusaamana. Toivottavasti nyt alkaisi kääntyä jo parempaan suuntaan. Muuten sujuu ihan hyvin ja saksan tasoa näkeekin nyt tuosta tekstistä ken sitä ymmärtää. :D Host-sisko auttoi korjaamalla virheitäni, mutta yllättävän vähän niitä sieltä löytyi.

 

In dieser Woche bin ich ein bisschen erkältet gewesen. Hoffentlich wird es jetzt schon besser. Sonnst geht es mir gut und mein Deutsch wird auch immer besser (hoffentlich!...) Danke an meine Gastschwester für die Hilfe mit Korrigieren! <3

 

Hyvää viikonloppua ja kolmatta adventtia!

 

Schönes Wochenende und einen schönen dritten Advent!

 

 

-Ada



Syyslomatarinoita

Hellouta!

Syysloman ensimmäisen puolikkaan vietin hyvin tiiviisti musiikin ja sellon parissa, sillä kuten jo edellisessä tekstissäni kerroin, meillä oli kansainvälinen orkesteriperiodi täällä Bremenissä. En ollut alun perin ollenkaan tietoinen kuinka tiivistahtinen tuo viikko tulisi olemaan. Harjoitusaikataulun näkeminen oli sen vuoksi pieni järkytys. Lähes joka päivä harjoitukset alkoivat aamulla kello 9.30 ja suurimpana osana päivistä päättyivät kello 22.00. Toki välissä oli lounas- ja päivällistauot, mutta oli ne silti todella pitkiä päiviä. Minulla kuluu vielä matkaankin noin tunti suuntaansa, eli ei tällä aikataululla paljoa kotona loikoiltu. Kaikesta huolimatta tuo viikko oli silti aivan huikea. Saimme kuin saimmekin kappaleet esityskuntoon, ja konsertti oli todella mahtava. Tutustuin myös todella moneen uuteen ihmiseen eri puolilta maailmaa, muun muassa Syyriasta, Norjasta, Puolasta, Turkista ja Etelä-Afrikasta. Ja oli meillä sentään jotain muutakin ohjelmaa kuin pelkkää soittamista. Vietimme kulttuuri-iltaa, jossa kaikki saivat esitellä jotakin omasta maastaan, kävimme keilaamassa sekä jokiristeilyllä Weser-joella ja konsertin jälkeen menimme yhdessä ravintolaan syömään. Oli väsyttävä mutta antoisa viikko.

Konsertti käynnissä. Sali on nimeltään die Glocke.

Syysloman toinen viikko (oi kyllä, syysloma on täällä kaksi viikkoa <3) kului lähinnä kotona oleillessa ja vihdoin oikeasti lomaillessa. Tapasin ensimmäistä kertaa toisen host-siskoni, joka ei siis asu meidän luona, vaan äidillään. Keskiviikkona kävimme yhdessä Heide-park -huvipuistossa, ja se paikka kyllä voitti Lintsit ja Särkät ihan mennen tullen. Sattuipa siellä olemaan myös maailman suurin puuvuoristorata. Omien laskujeni mukaan kiersin kaikki laitteet (lukuun ottamatta kaikkia pikkulasten karuselleja), eikä vielä ole vanhuuskaan iskenyt niin että olisi tullut paha olo. Minun mielestäni lähdimme sieltä ihan liian aikaisin, nimittäin jo viideltä. Huvipuistossahan pitää olla aukeamisajasta sulkemiseen asti, mutta ei minulla kaikkia muita vastaan ollut tarpeeksi sananvaltaa. Joka tapauksessa oli tosi kiva päivä.





Tältä näyttää maailman suurimman puuvuoristoradan alku. Olisin halunnut tuonne vielä uudestaan, mutta jono oli liian pitkä. :(


Halloweenina kolme koulukaveriani piti Halloween-bileet, ja teeman mukaan pukeutuminen kuului tietysti asiaan. Kuten monet varmasti tietävätkin, rakastan erilaisten teema-asujen kehittelyä. Täällä minulla ei tosin harmillisesti ole niin paljon asusteita ja kasvomaaleja käytettävissä, kuin Suomi-kotona, mutta sain silti omasta mielestäni aika karmivan lookin aikaiseksi.

Reilun kahden tunnin maalailun jälkeen näytin lopulta tältä.

Minä ja karmivat kaverini :D

Semmoisia tarinoita minulta tähän väliin. Koulussa menee edelleen ihan mukavasti, kokeetkin ovat menneet jopa yllättävän hyvin, tosin vaikeimpien aineiden kokeita minun ei ole tarvinnut tehdä.

Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!


-Ada

Arkea ja juhlaa

Heipsulivei!

Tässäpä pitkästä aikaa vähän kuulumisia. Olen nyt kerennyt elellä täällä Bremenissä puolisentoista kuukautta ja kouluakin on ollut jo viisi viikkoa. Kaikki on sujunut tähän mennessä suhteellisen hyvin, tietysti kielen kanssa on aina välillä ymmärryshankaluuksia suuntaan jos toiseen, mutta jollain lailla niistäkin on aina selvitty. Koulussa en tietysti ymmärrä vielä läheskään kaikkea, koska uutta sanastoa on niin paljon, mutta se kuuluu asiaan. :D Eikä arvosanoilla oikeastaan ole mitään väliä tänä vuonna, joten no stress!

Asumme aivan Bremenin laidalla ja maisemat täällä ovat upeat. Vaikka Bremen  on noin 500 000 asukkaan kaupunki, eli roimasti isompi kuin Tampere, minulla on täällä lehmiä naapureina! Peltoa on lähes silmän kantamattomiin. Tietysti kaikella on aina joku huonokin puoli, ja täällä se on, että raitiovaunu-/bussipysäkille on matkaa noin kilometrin verran. Ei siinä silloin ole mitään vikaa, kun mukana on vain koulureppu ja voi kulkea polkupyörällä, mutta kun minulla sattuu aina välillä olemaan tarvetta myös yhden pienen ja kevyen sellon kuljettamiseen... Eipä sitten muuta kun reppu ja sello molemmat selkään ja töppöstä toisen eteen. Hartiat ei ole semmoisen päivän jälkeen yleensä kovin tyytyväiset.

Tällaiset lenkkimaisemat meiltä löytyy.

Aamulla pellot ovat monesti sumun peitossa.
Auringonnousu valaisee sen kauniisti.

Läheinen joki aamusumussa.

Ensimmäistä koulupäivää en osannut oikein edes jännittää. Pyöräilimme host-äitini kanssa aamulla koululle ja menimme koulusihteerin luokse tekemään lukujärjestykseni. Siitä tuli oikeastaan melko samanlainen kuin Suomessakin, tunnit tosin ovat vain 45 minuuttia pitkiä, mutta kaksoistunteja on usein. Olen 11. luokalla, eli ”Oberstufen” (joka vastaa aikalailla Suomen lukiota) ensimmäisellä luokalla. Siellä oppilaat valitsevat itselleen normaalien aineiden lisäksi kaksi pitkää oppiainetta, joita on kolmen sijasta viisi oppituntia viikossa. Minulle vaihto-oppilaana laitettiin automaattisesti toiseksi englanti ja toiseksi valittiin fysiikka, sillä sitä luen Suomessakin pitkänä.
Lounastauko on vasta 12.30 ja silloin on mahdollista ostaa lounas koululta, mutta monet ottavat vain kotoa jotakin pientä evästä mukaan. Ensimmäiset päivät olivat vähän haastavia, sillä Suomessa olen tottunut syömään lämpimän koululounaan klo 11-12 välissä. Nyt olen onneksi jo tottunut leipä + hedelmä -ruokailuun, eikä enää tule nälkä kesken päivän. :D

Tältä näyttää lukujärjestykseni.
Enkun ja fysiikan lisäksi siis löytyy musiikkia, saksaa, matikkaa, uskontoa, historiaa, "soziologieta", liikuntaa ja "methodea" joka on ryhmänohjaustunti.

Täällä on ollut tosi helppo tutustua uusiin ihmisiin enkä jaksa edes laskea kuinka monen kanssa olen jutellut. Tuntuu myös, että suomalaisiin verrattuna ovat todella monet saksalaiset olleet vaihto-oppilaina. Heillä on siis ainakin käsitystä millaista on vaihtarina oleminen. Koulussani on tänä vuonna minun lisäkseni myös kaksi muuta vaihto-oppilasta, USA:lainen tyttö ja kroatialainen poika. Heidän kanssaan on aina mukava jakaa ajatuksia näin vaihtareiden näkökulmasta, kun kuitenkin meillä on jollain asteella samat fiilikset.

Olen käynyt nyt kolmeen kertaan sellotunnilla eräällä yksityisellä opettajalla ja hän osasi myös neuvoa mukavan orkesterin johon mennä. Kyseessä on nuorten (n. 15-19v) sinfoniaorkesteri, saksaksi nimeltään Jugendsinfonieorchester Bremen-Mitte. Syyslomalla olemme tekemässä kansainvälisen orkesteriperiodin, johon tulee soittajia todella monesta maasta. Ohjelmisto periodiin on melko haastavaa, mutta eiköhän siitä selvitä.

Taidekuva orkesteriharjoituksista :D

Viime perjantaina päräytin koulun jälkeen bussilla viikonlopuksi Bielefeldiin alkuperäisen isäntäperheeni luokse kyläilemään. Perheen tytöllä menee nyt jo hyvin ja hän on tervehtynyt kesäisestä sairaudestaan. Perjantaina emme ehtineet vielä tehdä oikein mitään, sillä bussini myöhästymisen takia olin perillä vasta melko myöhään illalla. Lauantaina päivällä kävimme ratsastuskisoja katsomassa, sillä tämä "melkein host-siskoni" rakastaa hevosia ja kisoissa oli osallistujia myös hänen talliltaan. Minulle kisat olivat aivan uusi kokemus, ja hauska sellainen. Sen jälkeen palasimme kotiin syömään lounasta ja vähän huilaamaan ja sitten aloimmekin jo valmistautua iltaa, eli APOCALYPTICAN KONSERTTIA varten. ( <3 !!!) (Apocalyptica on metallia, rockia ja klassista soittava selloyhtye Suomesta) Perhe oli ostanut liput jo aikaisin keväällä, ennen kuin oli mitään tietoa sairastumisesta, joten päätimme että vakka isäntäperheeni vaihtui, menemme yhdessä konserttiin. Konsertti itse oli aivan huippu ja pääsimme kokemaan sen toisesta rivistä. Ainoastaan jalat tulivat vähän kipeiksi kolmen tunnin seisomisesta ja hyppimisestä. :D



Perttu ja Franky

 



Hiukset lentää
ja lujaa





Eicca ja violetit valot

 

All together
Shadowmaker

 

Keikan jälkeen päästiin lämppäribändi Tracerin kanssa yhteiskuvaan!

 

Sunnuntaina kävimme vielä tallilla hevosia katsomassa ja myöhemmin Sparrenburg-linnassa.

 



Heppaselfie!

 



Kiipesimme Sparrenburgin torniin. Sieltä näki oikeastaan koko kaupungin.



Sunnuntai-iltana (tai pikemminkin yönä, bussi oli taas myöhässä) palasi Bremeniin väsynyt mutta onnellinen tyttö, joka oli vielä väsyneempi maanantaina alle kuuden tunnin yöunien jälkeen ja sai sen vuoksi melkein migreenin. Sen onneksi korjasi särkylääke ja 11 tunnin yöunet, ja tiistaina oli taas kaikki hyvin. <3

Hyvää viikonloppua kaikille!

 

-Ada