Lähtö ja leirikuulumisia

Reilu kaksi viikkoa sitten sunnuntaiaamuna seisoin Helsinki-Vantaan lentoasemalla mukanani kaksi matkalaukkua, reppu ja sello. Fiilikset olivat hyvin ristiriitaiset. Olin lähdössä vuodeksi pois Suomesta perheeni ja ystävieni luota vieraaseen maahan, jossa puhutaan vierasta kieltä. Kaikki olisi uutta. Se tuntui pelottavalta. Toisaalta vuosi toisi tullessaan varmasti uusia ystäviä ja upeita kokemuksia, isäntäperheeni olisi apunani ja kielikin tulisi sujuvammaksi ajan myötä. Silti oli haikeaa lähteä.

Minun lisäkseni Saksaan lähti samalta järjestöltä Suomesta neljä muuta vaihtaria. Lensimme samalla koneella Frankfurtiin ja matkustimme sieltä (neljän tunnin odottelun jälkeen) noin tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan kaupunkiin nimeltä Mannheim, jossa pidettiin kahden viikon aloitusleiri. Koko sunnuntaipäivä oli oikeastaan pelkkää odottelua hostellilla, sillä oppilaita saapui ympäri maailmaa koko vuorokauden ajan. Huoneet olivat neljän hengen huoneita ja minä sain huonekavereikseni suomalaisen, italialaisen ja tanskalaisen tytön. Meillä sujui ihan mukavasti koko leirin ajan, huone tosin kärsi siivouksen puutetta. :D

Maanantaiaamuna meillä oli saksankielen testi, jonka perusteella meidät sijoitettiin viiteen eri opetusryhmään. Minä pääsin viidenteen eli parhaaseen! (woop woop :D) Oppitunnit olivat arkipäivisin klo 9-15, välissä tosin oli pieni välitunti sekä tunnin ja vartin ruokatauko. Meidän ryhmässämme oli yhdeksän oppilasta ja olimme kai koko leirin pienin ryhmä. Yhteensä leirillä oli vaihtareita 60. Oppitunneilla käsittelimme erilaisia Saksaan liittyviä asioita, kuten koulujärjestelmää, kertasimme kielioppia ja kirjoitimme muistiin esille tulleita uusia sanoja, ja kaikki tämä tapahtui tietysti saksaksi! Varsinainen kielikylpy tuo siis oli, mutta sehän oli tarkoituskin. Ja kyllä minusta tuntuu, että kieleni sujuvoitui jo tuona aikana.

Toki meillä oli ohjelmassa paljon muitakin aktiviteetteja kuin pelkkä opiskelu. Kävimme parissa naapurikaupungissa, grillasimme, vietimme illan Luisenparkissa, valtavassa puistossa täynnä ruohikkoa, puita ja kukkia, kävimme Teknillisessä museossa ja musiikkifestivaaleilla, teimme kokopäivän retken Luxembourgiin, vietimme Kulttuuri-iltaa, jossa kaikki vaihtarit esittelivät omaa kotimaataan, pelasimme lasersotaa ja viimeisenä iltana oli Last night party. Aika paljon kaikkea vain kahdessa viikossa! Tietysti tutustuin myös älyttömän moneen uuteen ihmiseen. On se ihmeellistä miten hyviä ystäviä voi kahdessa viikossa saada! <3

Lauantaina oli sitten aika sanoa heipat kaikille. Se oli surullinen päivä. Lähdin rautatieasemalle saattamaan kavereitani junaan. Itse en lähtenyt vielä lauantaina isäntäperheeseeni, sillä he olivat vasta tulossa reissusta, vaan yövyin yhden yön Heppenheimissa. Sunnuntaina lähdin sitten minäkin ja pääsin onnellisesti oikeaan junaan kaikkien tavaroideni kanssa, mikä ei ihan helppoa sen tavaramäärän kanssa ollut. :D Junassa köröttelin viisi ja puoli tuntia ja lopulta saavuin perille Bremeniin. Isäntäperheeni oli jo odottamassa laiturilla kukkakimpun ja ilmapallon kanssa ja siitä sitten lähdimmekin kotia kohti.

Nyt olen täällä neljättä päivää ja kaikki menee hyvin ja perhe on todella mukava. Minulla on oma valtavan kokoinen huone ja jättisänky. <3 Huomenna on ensimmäinen koulupäivä ja vähän jo jänskättää, mutta on se mukava päästä vihdoin kouluun. 11 viikkoa lomaa Suomessa ja kaksi viikkoa leiriä Saksassa pistää jo vähän kaipaamaan arkirutiineja. Lisäksi koulussa saan toivottavasti paljon uusia kavereita, nyt kun en vielä tunne oikein ketään isäntäperheen ulkopuolelta.

Tässäpä vielä vähän kuvia viimeiseltä kahdelta viikolta:

Meidän suomalaisten poppoo lähtövalmiudessa lentokentällä.



Suomi on kaunis myös ilmasta katsottuna.

Hostellimme oli ihan Reinin vieressä. Iltaisin auringon laskiessa näkymä oli huikea. Harmikseni minulla ei ole siitä yhtäkään kunnollista kuvaa.




Luisenparkissa oli omituisia kaloja. Ne tulivat veneen luokse suu ammollaan, ilmeisesti toivoivat saavansa ruokaa.
 

Luxembourg on kaunis kaupunki.

Lisää Luxembourgia

Sadepäivän elokuva leirillä. Kaikki olivat jo melko väsyneitä, joten ei muuta kuin patjat, peitot ja tyynyt mukaan ja päikkäreille.

Karttaan on merkitty kaikkien leiriläisten asuinpaikat. Joka jaksaa etsiä, niin minä olen toiseksi ylin pinkki lappu.

Laasersotajengi! Hauskaa ja hikistä puuhaa oli, enkä edes hävinnyt!

Ainakin suurin osa leiriporukasta erittäin epätarkassa kuvassa. Mutta parempi kuin ei mitään.
Danke schön, ich liebe euch! <3

A huge thanks to Moses for making an amazing video of our camp!

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=vYRj55W5n3g



-Ada <3