Arkea ja juhlaa

Heipsulivei!

Tässäpä pitkästä aikaa vähän kuulumisia. Olen nyt kerennyt elellä täällä Bremenissä puolisentoista kuukautta ja kouluakin on ollut jo viisi viikkoa. Kaikki on sujunut tähän mennessä suhteellisen hyvin, tietysti kielen kanssa on aina välillä ymmärryshankaluuksia suuntaan jos toiseen, mutta jollain lailla niistäkin on aina selvitty. Koulussa en tietysti ymmärrä vielä läheskään kaikkea, koska uutta sanastoa on niin paljon, mutta se kuuluu asiaan. :D Eikä arvosanoilla oikeastaan ole mitään väliä tänä vuonna, joten no stress!

Asumme aivan Bremenin laidalla ja maisemat täällä ovat upeat. Vaikka Bremen  on noin 500 000 asukkaan kaupunki, eli roimasti isompi kuin Tampere, minulla on täällä lehmiä naapureina! Peltoa on lähes silmän kantamattomiin. Tietysti kaikella on aina joku huonokin puoli, ja täällä se on, että raitiovaunu-/bussipysäkille on matkaa noin kilometrin verran. Ei siinä silloin ole mitään vikaa, kun mukana on vain koulureppu ja voi kulkea polkupyörällä, mutta kun minulla sattuu aina välillä olemaan tarvetta myös yhden pienen ja kevyen sellon kuljettamiseen... Eipä sitten muuta kun reppu ja sello molemmat selkään ja töppöstä toisen eteen. Hartiat ei ole semmoisen päivän jälkeen yleensä kovin tyytyväiset.

Tällaiset lenkkimaisemat meiltä löytyy.

Aamulla pellot ovat monesti sumun peitossa.
Auringonnousu valaisee sen kauniisti.

Läheinen joki aamusumussa.

Ensimmäistä koulupäivää en osannut oikein edes jännittää. Pyöräilimme host-äitini kanssa aamulla koululle ja menimme koulusihteerin luokse tekemään lukujärjestykseni. Siitä tuli oikeastaan melko samanlainen kuin Suomessakin, tunnit tosin ovat vain 45 minuuttia pitkiä, mutta kaksoistunteja on usein. Olen 11. luokalla, eli ”Oberstufen” (joka vastaa aikalailla Suomen lukiota) ensimmäisellä luokalla. Siellä oppilaat valitsevat itselleen normaalien aineiden lisäksi kaksi pitkää oppiainetta, joita on kolmen sijasta viisi oppituntia viikossa. Minulle vaihto-oppilaana laitettiin automaattisesti toiseksi englanti ja toiseksi valittiin fysiikka, sillä sitä luen Suomessakin pitkänä.
Lounastauko on vasta 12.30 ja silloin on mahdollista ostaa lounas koululta, mutta monet ottavat vain kotoa jotakin pientä evästä mukaan. Ensimmäiset päivät olivat vähän haastavia, sillä Suomessa olen tottunut syömään lämpimän koululounaan klo 11-12 välissä. Nyt olen onneksi jo tottunut leipä + hedelmä -ruokailuun, eikä enää tule nälkä kesken päivän. :D

Tältä näyttää lukujärjestykseni.
Enkun ja fysiikan lisäksi siis löytyy musiikkia, saksaa, matikkaa, uskontoa, historiaa, "soziologieta", liikuntaa ja "methodea" joka on ryhmänohjaustunti.

Täällä on ollut tosi helppo tutustua uusiin ihmisiin enkä jaksa edes laskea kuinka monen kanssa olen jutellut. Tuntuu myös, että suomalaisiin verrattuna ovat todella monet saksalaiset olleet vaihto-oppilaina. Heillä on siis ainakin käsitystä millaista on vaihtarina oleminen. Koulussani on tänä vuonna minun lisäkseni myös kaksi muuta vaihto-oppilasta, USA:lainen tyttö ja kroatialainen poika. Heidän kanssaan on aina mukava jakaa ajatuksia näin vaihtareiden näkökulmasta, kun kuitenkin meillä on jollain asteella samat fiilikset.

Olen käynyt nyt kolmeen kertaan sellotunnilla eräällä yksityisellä opettajalla ja hän osasi myös neuvoa mukavan orkesterin johon mennä. Kyseessä on nuorten (n. 15-19v) sinfoniaorkesteri, saksaksi nimeltään Jugendsinfonieorchester Bremen-Mitte. Syyslomalla olemme tekemässä kansainvälisen orkesteriperiodin, johon tulee soittajia todella monesta maasta. Ohjelmisto periodiin on melko haastavaa, mutta eiköhän siitä selvitä.

Taidekuva orkesteriharjoituksista :D

Viime perjantaina päräytin koulun jälkeen bussilla viikonlopuksi Bielefeldiin alkuperäisen isäntäperheeni luokse kyläilemään. Perheen tytöllä menee nyt jo hyvin ja hän on tervehtynyt kesäisestä sairaudestaan. Perjantaina emme ehtineet vielä tehdä oikein mitään, sillä bussini myöhästymisen takia olin perillä vasta melko myöhään illalla. Lauantaina päivällä kävimme ratsastuskisoja katsomassa, sillä tämä "melkein host-siskoni" rakastaa hevosia ja kisoissa oli osallistujia myös hänen talliltaan. Minulle kisat olivat aivan uusi kokemus, ja hauska sellainen. Sen jälkeen palasimme kotiin syömään lounasta ja vähän huilaamaan ja sitten aloimmekin jo valmistautua iltaa, eli APOCALYPTICAN KONSERTTIA varten. ( <3 !!!) (Apocalyptica on metallia, rockia ja klassista soittava selloyhtye Suomesta) Perhe oli ostanut liput jo aikaisin keväällä, ennen kuin oli mitään tietoa sairastumisesta, joten päätimme että vakka isäntäperheeni vaihtui, menemme yhdessä konserttiin. Konsertti itse oli aivan huippu ja pääsimme kokemaan sen toisesta rivistä. Ainoastaan jalat tulivat vähän kipeiksi kolmen tunnin seisomisesta ja hyppimisestä. :D



Perttu ja Franky

 



Hiukset lentää
ja lujaa





Eicca ja violetit valot

 

All together
Shadowmaker

 

Keikan jälkeen päästiin lämppäribändi Tracerin kanssa yhteiskuvaan!

 

Sunnuntaina kävimme vielä tallilla hevosia katsomassa ja myöhemmin Sparrenburg-linnassa.

 



Heppaselfie!

 



Kiipesimme Sparrenburgin torniin. Sieltä näki oikeastaan koko kaupungin.



Sunnuntai-iltana (tai pikemminkin yönä, bussi oli taas myöhässä) palasi Bremeniin väsynyt mutta onnellinen tyttö, joka oli vielä väsyneempi maanantaina alle kuuden tunnin yöunien jälkeen ja sai sen vuoksi melkein migreenin. Sen onneksi korjasi särkylääke ja 11 tunnin yöunet, ja tiistaina oli taas kaikki hyvin. <3

Hyvää viikonloppua kaikille!

 

-Ada