Joulufiilistelyä ja Berliini // Weihnachtsdinge und Berlin-Reise

Hallo!

 

Tällä kertaa ajattelin kokeilla, josko kykenisin kirjoittamaan myös saksaksi. Ainakin toimii hyvänä harjoituksena!

Ich dachte dass dieses Mal könnte ich auch auf Deutsch schreiben. Wenigstens ist das eine gute Übung  für mich!

 

Joulukuu on jo pitkällä ja tontut työn touhussa. Minulla on ollut joulufiilis jo suunnilleen marraskuun puolesta välistä asti ja ensimmäisenä adventtina leivoinkin sitten vihdoin pipareita. Tällä kertaa se oli vähän isompi urakka kuin yleensä kun on äiti ja siskot mukana. Vaikka pitkään se kesti, niin pipareista tuli herkullisia ja veimme naapureillekin muutaman. Kuulemma maistui myös host-äidin työkavereille. Saksassa tunnetaan myös piparin tapaiset mutta rakenteeltaan pehmeämmät "Lebkuchen"-keksit. Mausteet eivät myöskään ole aivan samat, mutta aivan tuntematon maku tuo ei siis täällä ole.

 

Dezember ist schon fast halbwegs vorbei und ich habe Weihnachtsgefühl schon seit Mitte November. Deswegen habe ich am ersten Advent Finnische Lebkuchen gebackt. In Finnland sind die sehr beliebte Weihnachtskekse.  Die sind nicht genau wie Lebkuchen in Deutschland, aber etwas ziemlich ähnliches. Dieses Mal hatte ich viel mehr zu tun als normalerweise wenn wir alle vier Mädchen (ich, meine Mama und Schwestern) zusammen backen. Trotzdem habe ich es gut geschafft und meine Gastmutter und -Schwestern haben mir natürlich geholfen. Die Lebkuchen sind lecker und haben auch den Nachbarn geschmeckt.

 

Siellä niitä paistuu
Meine Finnische Lebkuchen im Ofen

 

Joulufiilistäni olen ruokkinut myös joulukorttiaskartelulla. Meille on muodostunut jo perinteeksi tehdä joka vuosi yhdessä perheeni kanssa joulukortteja sukulaisille ja tuttaville lähetettäviksi. Tänä vuonna joudun selviämään yksin, mutta enköhän minä siihen kykene. Suomen kortit ovat jo toivottavasti perillä.

Toissaviikolla minulla oli myös ensimmäinen soolokonsertti ja viime torstaina koulun joulukonsertti, jossa soitin yksin, triossa ja orkesterissa. Hyvin meni molemmat. :)

Wegen meines Weihnachtsgefühls und auch unserer ”Tradition” habe ich auch Weihnachtskarten gebastelt. In meiner Familie basteln wir vor Weihnachten immer zusammen viele Weihnachtskarten für Verwandten und Bekannten. Jetzt muss ich alles alleine machen, aber ich schaffe es! Die Finnland-Karten sind hoffentlich schon angekommen.

In der vorletzten Woche hatte ich mein erstes Solokonzert und am letzten Donnerstag das Adventskonzert von meiner Schule. Da habe ich alleine (mit Klavierbegleitung), im Trio und im Orchester gespielt. Die beiden Konzerte waren sehr schön. :)

 

 

Viime perjantaina olin koulussa vain puoleen päivään asti, ja sen jälkeen karkasin bussilla kohti Berliiniä ja vaihto-oppilasleiriä. Lopulta melkein viiden tunnin päästä bussi kurvasi asemalle (vain puoli tuntia myöhässä!) ja hetken hämmennyksen jälkeen jopa löysin henkilön, joka minun piti etsiä. Kävimme pikaisesti hostellilla ja sen jälkeen jatkoimme matkaa joulumarkkinoille. Siellä tapasin vihdoin loputkin tuttuni Mannheimin leiriltä ja yhdessä kiertelimme pari tuntia ihania pieniä kojuja.

 

Lauantaiaamupäivällä kiersimme katsomassa monia tunnettuja paikkoja ja kävelimme niin paljon, että ainakin minun jalat olivat ihan muussina jo puoliltapäivin. Iltapäivällä oli vapaa aikaa ja kiertelin muutaman kaverin kanssa kauppoja. Sillä reissulla tapasimme myös joulupukin! Uskalsimme jopa käydä moikkaamassa. :D

 

Letzte Woche Freitag bin ich nur bis mittags in der Schule gewesen und danach mit dem Bus nach Berlin in ein Austauschschülercamp gefahren. Endlich nach fast fünf Stunden war der Bus (nur ca. halbe Stunde zu spät!) an der Busstation. Wir sind erst kurz ins Hostel und danach auf den Weihnachtsmarkt gegangen. Da habe ich endlich auch meine anderen Freunde aus dem Mannheim-Camp getroffen und wir sind zusammen ein paar Stunden auf dem Weihnachtsmarkt herum gelaufen. Das war so schön!

Am Samstagvormittag haben wir viele Sehenswürdigkeiten gesehen und sind so viel gelaufen, dass meine Füße mittags schon total kaputt gewesen sind. Am Nachmittag haben wir Freizeit gehabt und ich bin mit ein paar Freunden einkaufen gegangen. Wir haben sogar den Weihnachtsmann getroffen!



 

Berliner Dom
© Jane

Saksan Valtiopäivätalo
Reichstag

 

Tuomiokirkko uudelleen
Der Dom wieder
© Stanley (mit Jane's Kamera)

 

Rakastan näitä liikennevaloja!
Ich liebe diese Ampeln!

Brandenburgin portti
Brandenburger Tor



Holocaust-muistomerkki
Holocaust-Mahnmal



Tässä kulki joskus muuri. Nykyään voi jo seistä molemmilla puolilla samaan aikaan.
Hier stand früher die Mauer.



Berliinin muuri
Berliner Mauer



Jane <3





Vermisse euch!

 

Joulupukki!
Weihnachtsmann!

 

 

Tällä viikolla olen ollut pienen flunssanpoikasen kiusaamana. Toivottavasti nyt alkaisi kääntyä jo parempaan suuntaan. Muuten sujuu ihan hyvin ja saksan tasoa näkeekin nyt tuosta tekstistä ken sitä ymmärtää. :D Host-sisko auttoi korjaamalla virheitäni, mutta yllättävän vähän niitä sieltä löytyi.

 

In dieser Woche bin ich ein bisschen erkältet gewesen. Hoffentlich wird es jetzt schon besser. Sonnst geht es mir gut und mein Deutsch wird auch immer besser (hoffentlich!...) Danke an meine Gastschwester für die Hilfe mit Korrigieren! <3

 

Hyvää viikonloppua ja kolmatta adventtia!

 

Schönes Wochenende und einen schönen dritten Advent!

 

 

-Ada



Syyslomatarinoita

Hellouta!

Syysloman ensimmäisen puolikkaan vietin hyvin tiiviisti musiikin ja sellon parissa, sillä kuten jo edellisessä tekstissäni kerroin, meillä oli kansainvälinen orkesteriperiodi täällä Bremenissä. En ollut alun perin ollenkaan tietoinen kuinka tiivistahtinen tuo viikko tulisi olemaan. Harjoitusaikataulun näkeminen oli sen vuoksi pieni järkytys. Lähes joka päivä harjoitukset alkoivat aamulla kello 9.30 ja suurimpana osana päivistä päättyivät kello 22.00. Toki välissä oli lounas- ja päivällistauot, mutta oli ne silti todella pitkiä päiviä. Minulla kuluu vielä matkaankin noin tunti suuntaansa, eli ei tällä aikataululla paljoa kotona loikoiltu. Kaikesta huolimatta tuo viikko oli silti aivan huikea. Saimme kuin saimmekin kappaleet esityskuntoon, ja konsertti oli todella mahtava. Tutustuin myös todella moneen uuteen ihmiseen eri puolilta maailmaa, muun muassa Syyriasta, Norjasta, Puolasta, Turkista ja Etelä-Afrikasta. Ja oli meillä sentään jotain muutakin ohjelmaa kuin pelkkää soittamista. Vietimme kulttuuri-iltaa, jossa kaikki saivat esitellä jotakin omasta maastaan, kävimme keilaamassa sekä jokiristeilyllä Weser-joella ja konsertin jälkeen menimme yhdessä ravintolaan syömään. Oli väsyttävä mutta antoisa viikko.

Konsertti käynnissä. Sali on nimeltään die Glocke.

Syysloman toinen viikko (oi kyllä, syysloma on täällä kaksi viikkoa <3) kului lähinnä kotona oleillessa ja vihdoin oikeasti lomaillessa. Tapasin ensimmäistä kertaa toisen host-siskoni, joka ei siis asu meidän luona, vaan äidillään. Keskiviikkona kävimme yhdessä Heide-park -huvipuistossa, ja se paikka kyllä voitti Lintsit ja Särkät ihan mennen tullen. Sattuipa siellä olemaan myös maailman suurin puuvuoristorata. Omien laskujeni mukaan kiersin kaikki laitteet (lukuun ottamatta kaikkia pikkulasten karuselleja), eikä vielä ole vanhuuskaan iskenyt niin että olisi tullut paha olo. Minun mielestäni lähdimme sieltä ihan liian aikaisin, nimittäin jo viideltä. Huvipuistossahan pitää olla aukeamisajasta sulkemiseen asti, mutta ei minulla kaikkia muita vastaan ollut tarpeeksi sananvaltaa. Joka tapauksessa oli tosi kiva päivä.





Tältä näyttää maailman suurimman puuvuoristoradan alku. Olisin halunnut tuonne vielä uudestaan, mutta jono oli liian pitkä. :(


Halloweenina kolme koulukaveriani piti Halloween-bileet, ja teeman mukaan pukeutuminen kuului tietysti asiaan. Kuten monet varmasti tietävätkin, rakastan erilaisten teema-asujen kehittelyä. Täällä minulla ei tosin harmillisesti ole niin paljon asusteita ja kasvomaaleja käytettävissä, kuin Suomi-kotona, mutta sain silti omasta mielestäni aika karmivan lookin aikaiseksi.

Reilun kahden tunnin maalailun jälkeen näytin lopulta tältä.

Minä ja karmivat kaverini :D

Semmoisia tarinoita minulta tähän väliin. Koulussa menee edelleen ihan mukavasti, kokeetkin ovat menneet jopa yllättävän hyvin, tosin vaikeimpien aineiden kokeita minun ei ole tarvinnut tehdä.

Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!


-Ada

Arkea ja juhlaa

Heipsulivei!

Tässäpä pitkästä aikaa vähän kuulumisia. Olen nyt kerennyt elellä täällä Bremenissä puolisentoista kuukautta ja kouluakin on ollut jo viisi viikkoa. Kaikki on sujunut tähän mennessä suhteellisen hyvin, tietysti kielen kanssa on aina välillä ymmärryshankaluuksia suuntaan jos toiseen, mutta jollain lailla niistäkin on aina selvitty. Koulussa en tietysti ymmärrä vielä läheskään kaikkea, koska uutta sanastoa on niin paljon, mutta se kuuluu asiaan. :D Eikä arvosanoilla oikeastaan ole mitään väliä tänä vuonna, joten no stress!

Asumme aivan Bremenin laidalla ja maisemat täällä ovat upeat. Vaikka Bremen  on noin 500 000 asukkaan kaupunki, eli roimasti isompi kuin Tampere, minulla on täällä lehmiä naapureina! Peltoa on lähes silmän kantamattomiin. Tietysti kaikella on aina joku huonokin puoli, ja täällä se on, että raitiovaunu-/bussipysäkille on matkaa noin kilometrin verran. Ei siinä silloin ole mitään vikaa, kun mukana on vain koulureppu ja voi kulkea polkupyörällä, mutta kun minulla sattuu aina välillä olemaan tarvetta myös yhden pienen ja kevyen sellon kuljettamiseen... Eipä sitten muuta kun reppu ja sello molemmat selkään ja töppöstä toisen eteen. Hartiat ei ole semmoisen päivän jälkeen yleensä kovin tyytyväiset.

Tällaiset lenkkimaisemat meiltä löytyy.

Aamulla pellot ovat monesti sumun peitossa.
Auringonnousu valaisee sen kauniisti.

Läheinen joki aamusumussa.

Ensimmäistä koulupäivää en osannut oikein edes jännittää. Pyöräilimme host-äitini kanssa aamulla koululle ja menimme koulusihteerin luokse tekemään lukujärjestykseni. Siitä tuli oikeastaan melko samanlainen kuin Suomessakin, tunnit tosin ovat vain 45 minuuttia pitkiä, mutta kaksoistunteja on usein. Olen 11. luokalla, eli ”Oberstufen” (joka vastaa aikalailla Suomen lukiota) ensimmäisellä luokalla. Siellä oppilaat valitsevat itselleen normaalien aineiden lisäksi kaksi pitkää oppiainetta, joita on kolmen sijasta viisi oppituntia viikossa. Minulle vaihto-oppilaana laitettiin automaattisesti toiseksi englanti ja toiseksi valittiin fysiikka, sillä sitä luen Suomessakin pitkänä.
Lounastauko on vasta 12.30 ja silloin on mahdollista ostaa lounas koululta, mutta monet ottavat vain kotoa jotakin pientä evästä mukaan. Ensimmäiset päivät olivat vähän haastavia, sillä Suomessa olen tottunut syömään lämpimän koululounaan klo 11-12 välissä. Nyt olen onneksi jo tottunut leipä + hedelmä -ruokailuun, eikä enää tule nälkä kesken päivän. :D

Tältä näyttää lukujärjestykseni.
Enkun ja fysiikan lisäksi siis löytyy musiikkia, saksaa, matikkaa, uskontoa, historiaa, "soziologieta", liikuntaa ja "methodea" joka on ryhmänohjaustunti.

Täällä on ollut tosi helppo tutustua uusiin ihmisiin enkä jaksa edes laskea kuinka monen kanssa olen jutellut. Tuntuu myös, että suomalaisiin verrattuna ovat todella monet saksalaiset olleet vaihto-oppilaina. Heillä on siis ainakin käsitystä millaista on vaihtarina oleminen. Koulussani on tänä vuonna minun lisäkseni myös kaksi muuta vaihto-oppilasta, USA:lainen tyttö ja kroatialainen poika. Heidän kanssaan on aina mukava jakaa ajatuksia näin vaihtareiden näkökulmasta, kun kuitenkin meillä on jollain asteella samat fiilikset.

Olen käynyt nyt kolmeen kertaan sellotunnilla eräällä yksityisellä opettajalla ja hän osasi myös neuvoa mukavan orkesterin johon mennä. Kyseessä on nuorten (n. 15-19v) sinfoniaorkesteri, saksaksi nimeltään Jugendsinfonieorchester Bremen-Mitte. Syyslomalla olemme tekemässä kansainvälisen orkesteriperiodin, johon tulee soittajia todella monesta maasta. Ohjelmisto periodiin on melko haastavaa, mutta eiköhän siitä selvitä.

Taidekuva orkesteriharjoituksista :D

Viime perjantaina päräytin koulun jälkeen bussilla viikonlopuksi Bielefeldiin alkuperäisen isäntäperheeni luokse kyläilemään. Perheen tytöllä menee nyt jo hyvin ja hän on tervehtynyt kesäisestä sairaudestaan. Perjantaina emme ehtineet vielä tehdä oikein mitään, sillä bussini myöhästymisen takia olin perillä vasta melko myöhään illalla. Lauantaina päivällä kävimme ratsastuskisoja katsomassa, sillä tämä "melkein host-siskoni" rakastaa hevosia ja kisoissa oli osallistujia myös hänen talliltaan. Minulle kisat olivat aivan uusi kokemus, ja hauska sellainen. Sen jälkeen palasimme kotiin syömään lounasta ja vähän huilaamaan ja sitten aloimmekin jo valmistautua iltaa, eli APOCALYPTICAN KONSERTTIA varten. ( <3 !!!) (Apocalyptica on metallia, rockia ja klassista soittava selloyhtye Suomesta) Perhe oli ostanut liput jo aikaisin keväällä, ennen kuin oli mitään tietoa sairastumisesta, joten päätimme että vakka isäntäperheeni vaihtui, menemme yhdessä konserttiin. Konsertti itse oli aivan huippu ja pääsimme kokemaan sen toisesta rivistä. Ainoastaan jalat tulivat vähän kipeiksi kolmen tunnin seisomisesta ja hyppimisestä. :D



Perttu ja Franky

 



Hiukset lentää
ja lujaa





Eicca ja violetit valot

 

All together
Shadowmaker

 

Keikan jälkeen päästiin lämppäribändi Tracerin kanssa yhteiskuvaan!

 

Sunnuntaina kävimme vielä tallilla hevosia katsomassa ja myöhemmin Sparrenburg-linnassa.

 



Heppaselfie!

 



Kiipesimme Sparrenburgin torniin. Sieltä näki oikeastaan koko kaupungin.



Sunnuntai-iltana (tai pikemminkin yönä, bussi oli taas myöhässä) palasi Bremeniin väsynyt mutta onnellinen tyttö, joka oli vielä väsyneempi maanantaina alle kuuden tunnin yöunien jälkeen ja sai sen vuoksi melkein migreenin. Sen onneksi korjasi särkylääke ja 11 tunnin yöunet, ja tiistaina oli taas kaikki hyvin. <3

Hyvää viikonloppua kaikille!

 

-Ada

Lähtö ja leirikuulumisia

Reilu kaksi viikkoa sitten sunnuntaiaamuna seisoin Helsinki-Vantaan lentoasemalla mukanani kaksi matkalaukkua, reppu ja sello. Fiilikset olivat hyvin ristiriitaiset. Olin lähdössä vuodeksi pois Suomesta perheeni ja ystävieni luota vieraaseen maahan, jossa puhutaan vierasta kieltä. Kaikki olisi uutta. Se tuntui pelottavalta. Toisaalta vuosi toisi tullessaan varmasti uusia ystäviä ja upeita kokemuksia, isäntäperheeni olisi apunani ja kielikin tulisi sujuvammaksi ajan myötä. Silti oli haikeaa lähteä.

Minun lisäkseni Saksaan lähti samalta järjestöltä Suomesta neljä muuta vaihtaria. Lensimme samalla koneella Frankfurtiin ja matkustimme sieltä (neljän tunnin odottelun jälkeen) noin tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan kaupunkiin nimeltä Mannheim, jossa pidettiin kahden viikon aloitusleiri. Koko sunnuntaipäivä oli oikeastaan pelkkää odottelua hostellilla, sillä oppilaita saapui ympäri maailmaa koko vuorokauden ajan. Huoneet olivat neljän hengen huoneita ja minä sain huonekavereikseni suomalaisen, italialaisen ja tanskalaisen tytön. Meillä sujui ihan mukavasti koko leirin ajan, huone tosin kärsi siivouksen puutetta. :D

Maanantaiaamuna meillä oli saksankielen testi, jonka perusteella meidät sijoitettiin viiteen eri opetusryhmään. Minä pääsin viidenteen eli parhaaseen! (woop woop :D) Oppitunnit olivat arkipäivisin klo 9-15, välissä tosin oli pieni välitunti sekä tunnin ja vartin ruokatauko. Meidän ryhmässämme oli yhdeksän oppilasta ja olimme kai koko leirin pienin ryhmä. Yhteensä leirillä oli vaihtareita 60. Oppitunneilla käsittelimme erilaisia Saksaan liittyviä asioita, kuten koulujärjestelmää, kertasimme kielioppia ja kirjoitimme muistiin esille tulleita uusia sanoja, ja kaikki tämä tapahtui tietysti saksaksi! Varsinainen kielikylpy tuo siis oli, mutta sehän oli tarkoituskin. Ja kyllä minusta tuntuu, että kieleni sujuvoitui jo tuona aikana.

Toki meillä oli ohjelmassa paljon muitakin aktiviteetteja kuin pelkkä opiskelu. Kävimme parissa naapurikaupungissa, grillasimme, vietimme illan Luisenparkissa, valtavassa puistossa täynnä ruohikkoa, puita ja kukkia, kävimme Teknillisessä museossa ja musiikkifestivaaleilla, teimme kokopäivän retken Luxembourgiin, vietimme Kulttuuri-iltaa, jossa kaikki vaihtarit esittelivät omaa kotimaataan, pelasimme lasersotaa ja viimeisenä iltana oli Last night party. Aika paljon kaikkea vain kahdessa viikossa! Tietysti tutustuin myös älyttömän moneen uuteen ihmiseen. On se ihmeellistä miten hyviä ystäviä voi kahdessa viikossa saada! <3

Lauantaina oli sitten aika sanoa heipat kaikille. Se oli surullinen päivä. Lähdin rautatieasemalle saattamaan kavereitani junaan. Itse en lähtenyt vielä lauantaina isäntäperheeseeni, sillä he olivat vasta tulossa reissusta, vaan yövyin yhden yön Heppenheimissa. Sunnuntaina lähdin sitten minäkin ja pääsin onnellisesti oikeaan junaan kaikkien tavaroideni kanssa, mikä ei ihan helppoa sen tavaramäärän kanssa ollut. :D Junassa köröttelin viisi ja puoli tuntia ja lopulta saavuin perille Bremeniin. Isäntäperheeni oli jo odottamassa laiturilla kukkakimpun ja ilmapallon kanssa ja siitä sitten lähdimmekin kotia kohti.

Nyt olen täällä neljättä päivää ja kaikki menee hyvin ja perhe on todella mukava. Minulla on oma valtavan kokoinen huone ja jättisänky. <3 Huomenna on ensimmäinen koulupäivä ja vähän jo jänskättää, mutta on se mukava päästä vihdoin kouluun. 11 viikkoa lomaa Suomessa ja kaksi viikkoa leiriä Saksassa pistää jo vähän kaipaamaan arkirutiineja. Lisäksi koulussa saan toivottavasti paljon uusia kavereita, nyt kun en vielä tunne oikein ketään isäntäperheen ulkopuolelta.

Tässäpä vielä vähän kuvia viimeiseltä kahdelta viikolta:

Meidän suomalaisten poppoo lähtövalmiudessa lentokentällä.



Suomi on kaunis myös ilmasta katsottuna.

Hostellimme oli ihan Reinin vieressä. Iltaisin auringon laskiessa näkymä oli huikea. Harmikseni minulla ei ole siitä yhtäkään kunnollista kuvaa.




Luisenparkissa oli omituisia kaloja. Ne tulivat veneen luokse suu ammollaan, ilmeisesti toivoivat saavansa ruokaa.
 

Luxembourg on kaunis kaupunki.

Lisää Luxembourgia

Sadepäivän elokuva leirillä. Kaikki olivat jo melko väsyneitä, joten ei muuta kuin patjat, peitot ja tyynyt mukaan ja päikkäreille.

Karttaan on merkitty kaikkien leiriläisten asuinpaikat. Joka jaksaa etsiä, niin minä olen toiseksi ylin pinkki lappu.

Laasersotajengi! Hauskaa ja hikistä puuhaa oli, enkä edes hävinnyt!

Ainakin suurin osa leiriporukasta erittäin epätarkassa kuvassa. Mutta parempi kuin ei mitään.
Danke schön, ich liebe euch! <3

A huge thanks to Moses for making an amazing video of our camp!

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=vYRj55W5n3g



-Ada <3

Isäntäperheeni

Heipsulivei! Lupasin kertoa isäntäperheestäni, joten tässäpä teille muutama rivi:

Joulukuun alussa sain hakupakettini valmiiksi, se lähetettiin Saksan järjestölle ja he alkoivat etsiä minulle isäntäperhettä. Hakupaketti oli melkoinen urakka täyttää ja oli ihanaa, että se oli vihdoin valmis. Sen jälkeen alkoi odottelu, joka ei tosin kovin kauaa kestänyt. Tammikuun puolessa välissä sain sähköpostiviestin, että minulle oli löytynyt isäntäperhe. Olin ihan hämmentynyt, että joku oli napannut minut niin nopeasti. Yleensä sijoitustiedot tulevat paljon myöhemmin eikä osalla ole niitä välttämättä edes lähtöpäivänä. Oli todella mukavaa, että sain tietää perheeni jo niin aikaisin, eikä tarvinnut jännittää pitkään, että minkälainen perhe sieltä on tulossa. Ehdin näin myös viestitellä ja tutustua heihin hyvissä ajoin.

Perheeseen kuuluu äiti ja kolme lasta, joista enää nuorin tytär asuu kotona. He asuvat Bielefeldissä omakotitalossa ja heillä on suloinen koira. Ainakin äiti ja nuorin tytär harrastavat musiikkia ja tyttö myös ratsastaa. Perheen äiti on soittanut selloa nuorena, mikä on aika hauska sattuma! Kaiken lisäksi tytär on Tarja Turusen kova fani ja samalla kovin kiinnostunut Suomesta. He kertoivatkin, että olin oikein täysosuma, sillä he etsivät perheeseensä juuri suomalaista vaihtarityttöä! :D Aika täydellinen isäntäperhe juuri minulle, tai olisi ollut…

Eräänä päivänä kesälomalla nimittäin sain isäntäperheeltäni sähköpostiviestin, jonka otsikko oli Traurige Nachricht, eli Surullinen uutinen. Viestissä perheen äiti kertoi, että tytär oli joutunut sairaalaan kovan kuumeilun ja kipujen vuoksi. Sairaalassa oli selvinnyt, että hänen valkosoluarvonsa olivat aivan alhaalla ja vaikka hoito saataisiin tehoamaan, palautuminen sairaudesta kestäisi pitkälle syksyyn, emmekä sen aikana voisi tehdä oikein mitään emmekä käydä missään. Sen vuoksi he joutuivat luopumaan isäntäperheenä toimimisesta. En pitkään aikaan oikein ymmärtänyt kunnolla, että en menisikään heidän luokseen. Olin monen kuukauden aikana tutustunut heihin niin hyvin (mitä nyt viestien perusteella voi) ja alkanut sisäistää ajatusta, että asuisin heidän luonaan lähes kokonaisen vuoden. Ja sitten koko juttu mureneekin käsiin ja palaan lähtöruutuun. En tiennyt millaiseen perheeseen tai mihin kaupunkiin menisin. Täytyi taas vain odottaa.

Onneksi siellä Saksassa ilmeisesti harrastetaan nopeaa toimintaa, sillä ei kulunut kuin pari viikkoa kun jo sain viestin uudelta isäntäperheeltäni. He asuvat Bremenissä, mikä on sinällään hauskaa, sillä olen käynyt siellä jo kaksi kertaa aikaisemmin. Perheeseen kuuluu äiti, isä ja kaksi tytärtä, 15- ja 17-vuotiaat, mutta vanhempi ei enää asu kotona. Heidän kotinsa on ihan Bremenin laidalla kauniissa maalaisympäristössä. Kuulemma kaupungin raja kulkee lähestulkoon heidän takapihaltaan. :D Kukaan perheenjäsenistä ei soita mitään soitinta, mutta he tykkäävät urheilla. Mielipuuhia ovat myös kuulemma kokkailu ja maalaaminen, joten pääsenpä ainakin toteuttamaan luovuuttani! Tulen käymään host-siskoni kanssa eri koulua, sillä hän käy maksullista yksityistä koulua. Minun kouluni on aivan normaali saksalainen ”Gymnasium” eli vähän kuin lukio (tosin sinne mennään nuorempana) ja koulussa on paljon muitakin kansainvälisiä oppilaita. Ainakin löytyy vertaistukea, jos tulee kielen kanssa ongelmia. J Joku toinen suomalainenkin sinne on eksynyt, haha!

Tässä kokoajan päivät vähenevät ja vähenevät muuten vauhdilla. ENÄÄ 3 PÄIVÄÄ LÄHTÖÖN!!!! Kaikki alkaa olla sentään jo jotakuinkin valmiina. Tuliaiset on hankittu ja vaatteet valittu. Vähän pitää vielä viimeisiä tavaroita pakkailla, mutta eipä sitten enää muuta. Seuraavan kerran kirjoittelenkin Saksasta käsin. Hurjaa!

Kuka mitä häh?

Moikka!

Ajattelin ihan ensiksi kertoa jotakin itsestäni ja tästä uudesta blogistani. Olen Ada, 16-vuotias lukiolainen Tampereelta, ja olen lähdössä elokuussa 2015 vuodeksi vaihto-oppilaaksi Saksaan. Harrastan sellon soittoa ja tanssia ja ainakin soittoa yritän jollain lailla jatkaa Saksassa. Perheeseeni täällä Suomessa kuuluu äiti, isä, kaksi pikkusiskoa ja koira. Saksan perheestä kirjoitan ihan oman postauksen myöhemmin.

En osaa tarkkaan sanoa, kuinka usein tulen tänne kirjoittelemaan. Yritän kirjoittaa vähintään kerran kuussa, mutta varmasti tekstiä tulee välillä paljon useamminkin. En vain halua luoda itselleni paineita, että olisi pakko kirjoittaa tietyin väliajoin, vaan haluan nauttia olostani Saksassa ja kokea mahdollisimman paljon kaikkea. Fiilispohjalla siis mennään.

Vaihtoon lähtöä olen miettinyt muistaakseni kasiluokalta asti ja ysillä sitten päätin, että haluan lähteä. Kohdemaata miettiessäni punnitsin englannin- ja saksankielisiä maita. Monen unelma on päästä Amerikkaan ja olihan se minullakin jossakin kohtaa mielessä, mutta lopulta päädyin saksan kieleen. Olen lukenut saksaa jo kolmannelta luokalta asti ja huomannut, että se on kieli, jota tarvitsisi todellakin käyttää sen kunnolla oppiakseen. Siispä vaihtovuosi on loistava mahdollisuus oppia kieli käytännössä ja saada mahtavia uusia kokemuksia. Kielivalinnan jälkeen mietin vielä Sveitsin ja Saksan välillä päätyen kuitenkin aika nopeasti jälkimmäiseen.

Vaihtovuoteni alkaa parin viikon Soft landing camp:illa, jossa opiskellaan saksaa, perehdytään Saksan kulttuuriin ja saadaan vinkkejä monien käytännönasioiden hoitoon. Vasta sen jälkeen kukin vaihtari matkustaa omaan perheeseensä. Tällainen aloitusleiri helpottaa ainakin minun jännitystäni, kun saan ennen perheeseen menoa tavata muita samassa tilanteessa olevia nuoria ja yrittää kääntää aivojani saksan kielelle. Kielen opetus ja kaikenlaiset vinkit tulevat varmasti tarpeeseen. Jalo tarkoituksenihan oli kerrata kielioppia ja lukea yksi kirja saksaksi kesäloman aikana, mutta kuinkas kävikään, kielioppia en ole vilkaissutkaan ja kirjasta olen lukenut noin kuudesosan… Mutta ehkä se ei haittaa. ^-^

Odotan todella innolla tulevaa vuotta ja kaikkea mitä tulen sen aikana kokemaan. Tietysti vähän myös jännittää, kun tajuaa lähdön lähestyvän kovaa vauhtia. Jännittää miten perheen kanssa sujuu, miten tulen saamaan kavereita ja ymmärränkö koulussa aluksi yhtään mitään. Uskon ja toivon kuitenkin, että mahdollisesta alkukankeudesta huolimatta alkaa arki ja kieli luistaa ajan mittaan paremmin.

-Ada